tiistai 21. syyskuuta 2010

Pelastaja...





Ei nyt ehkä palomieskalenteriin, mutta melkein. ;)

Luonnonvaloa...

Minä se tykkään kuvata vallitsevassa valossa. Joku sanoisi tämän johtuvan siitä, että en hallitse riittävän hyvin valaistustekniikoita. Tiedä häntä... Minusta henkilökuvat vaan näyttävät huomattavasti paremmilta luonnonvalossa. Sliipatut studiokuvat erikseen. Kaikki tällä sivullakin otetut henkilökuvat (Sampsan) on otettu kiinteäpolttovälisellä linssillä ja ilman salamaa. Luultavimmin jatkossakin suurimman osan kuvistani tulen ottamaan tällä menetelmällä (varsinkin jos saisi joskus sen täyskennoisen kameran, niin hämärässäkin pysyisi kohinat kurissa). Ei tarvitse viritellä salamasysteemejä, vaihdella objektiiveja ja kompastella johtoihin. Luontoäiti se valon hoitaa. Hiukan vaivaa se salamattakin kuvaaminen vaatii. Paikkaa joutuu joskus metsästämään pidempääkin, joskus upea valo löytyy melkein vahingossa. Tietysti joskus ei sitä valoa vaan taivaasta tule riittävästi, vaan on turvauduttava salamaan. Tekisi varmaan itsellekin hyvää paneutua salamatekniikoihin oikein kunnolla näitä tilanteita silmällä pitäen. Mutta toisaalta... Kun katsoo vallitsevan valon taitajien, esim Steve McCurryn kuvia, näyttää ilman salaamaakin melko hyvin pärjäävän. Itselle kuitenkin lienee tarpeen ajoittainen salaman käyttö... Ihan sentään McCurryn tasoista jälkeä ei taida tältä sedältä vielä syntyä missään valaistuksessa.

- Sampsa