lauantai 9. heinäkuuta 2011

Niin minä mieleni pahoitin

En olekaan taas pitkään aikaan vitissyt ja valittanut mistään kulttuurin lieveilmiöistä, paitsi tietenkin rnb ja hiphop- hommista... Mutta se nyt on niin verissä kuin hengittäminen konsanaan.

Taiteilijat... Voivoi! Kaiken maailman skeidaa sitä saa ihmislapsi kestää! Turussa on mukava jazz-kuppila The Monk. Jazzia ja muuta hyvää musaa, mitä tosin eliitti kutsuu taiteeksi. Jazzhan siis on hienoa, toisin kuin esimerkiksi ACDC tai Marvin Gaye. Kysykää vaikka Monkin kulttuuripoliiseilta. Olen pariinkin otteeseen ollut kuuntelemassa kyseisessä anniskeluravintolassa hyvää musiikkia, mutta kokemusta on häirinnyt viereisissä pöydissä neppailevat jazzdiggarit, jotka analysoivat kappaleita kovaan ääneen ja baskeri kallellan. Halveksivia katseita saa osakseen tatuoitu kaljupää joka siemailee persaukisuuspäissään alennusolutta ja yrittää ihan aikuisten oikeasti nauttia musiikista. Mikä noita taiteilijoita oikein riivaa??? Siinä musiikin analysoinnin ohessa sitten kerrotaan kovaan ääneen uusista yhteiskunnallisesti merkittävistä projekteista ja installaatioista, jotka sisältävät tyyliin mummon vanhoja pitsipöksyjä ripustettuna wc-pönttöihin. Siis come on! Nämä sitten painavat tuolla taiteilija apurahalla viinitonkka kainalossa pitkin Turkuja ja toreja ja ylenkatsovat tavan tallaajaa. Ei se Picasso tarvinnut apurahoja... Tauluja ostettiin ihan vain siksi että hyviä olivat ja ihmiset tykkäsivät. Saisi tuo yhteiskunnan holhous tyhjäntoimittajia kohtaan loppua pikkuhiljaa. Jos ei taide tai avant garde musiikki mene kaupaksi, ei kun töihin siitä mars! Kyllä ahkera ja lahjakas muusikko saa töitä jos vaan haluaa. Ja risusavotalla on tilaa. Saa sitä pullealle keski-ikäiselle pitkäaikaistyöttömällekin ehdottaa ns "paskahommia", miksei siis myös "taiteilijoille".

Pakko myös vitistä suomalaisesta taiteen koulutuksesta. Tämän maan korkeakoulut suoltavat hirvittäviä määriä taidealojen edustajia suoraan kortistoon. Ei ole mitään järkeä, että yhteiskunnan varoin tuotetaan ylenmäärin taiteilijoita. Ala kuitenkin pohjimmiltaan perustuu intuitioon ja lahjakkuuteen, joita ei koulussa opita. Tietysti koulu antaa lisäeväitä luomistyöhön, mutta se valmistuvien opiskelijoiden määrä on täysin ylimitoitettu, jos minulta kysytään. Tosin ei kysytä... niin kuin ei kysytä montaa muutakaan asiaa. Mutta minäpä kerron silti! Ihan vain tiukkapipojen kiusaksi. Pikku kuriositeettina kerrottakoon että Turun Ammattikorkeakoululta valmistuu tasaisin väliajoin myös sirkustaiteilijoita. Sirkustaiteilija AMK!!! Kohta ehdotan että perustetaan AMK:ihin Voimannostaja AMK linja. Siinä sitten voi erikoistua esimerkiksi maastavetoon tai penkkipunnerrukseen.

Kiteytän ajatukseni musiikkin. Loistava kappale PMMP:ltä: Taiteilia... Ja tosiaan se on ilman j:tä!


Kuvassa taiteiija aikojen takaa. Jannen ottamana joskus raskaana päivänä

Ruisrock 2012

Se on sitten legendaarisen Ruisrockin vuoro. Parempi puolisko suuntasi pelipaikoille jo tänään, itse vasta huomenna. Katsoin parhaaksi jättää lauantain väliin, koska aamulla pääsin töistä. Hyvä niin, sillä koko yö meni katsellessa joulupukkeja ja muita Forssan seudun tenukeppejä koko yön. Itse lähden sivistyneesti parantamaan maailmaa kulttuuriravintola Alvarin tiskille ja nauttimaan Eddien vitsestä ja vehnäoluesta. Luultavimmin ajaudun väittelyyn jonkun rastatukkaisen Taideakatemialaisen kanssa taiteesta, kulttuuriapurahoista ja sirkustaiteilijoiden AMK-tutkinnosta. Hyvähyvä! Huomenna sitten Ruissaloon!

Vaikka olenkin elänyt vasta karvan alle 30 vuotta ja kokemusta vanhoista hyvistä ajoista ei olekaan (usko pois... minun nuoruudessani oli jopa jo lasikuitusuksia ja ei tarvinnut hiihtää kouluun), mieleni kyllä halajaa noita hyvien aikojen rock festivaaleja, jossa varsinkin Ameriikan mantereella oli kaikki ns kovat nimet. Ei tuollaisia festareita enää ole. Lauteilla lähes kaikki, jotka ovat luoneet pohjan kaikelle populaarimusiikille. Kaikki kunnia nykyisille artisteille, mutta esimerkin festivaalin artistit kuitenkin painivat aika eri sarjassa kuin White Stripes, Lady Gaga tai vaikka Nelly.... Jumaliste NELLY!!! Taas minä kirjoittaessani pahoitin mieleni. Autotunattua vinkumista ja kappaleita ilman melodiaa. On kultahampaita ja timanttikoruja. Mihin tämä maailma on menossa?!? Ei ole Angnus Youngilla timanttihampaita... Aivan! Ei tarvitse. Meisseliä ja taitoa on ilmankin vaikka muille jakaa.

No niin mutta hyvillä mielin huomisiin karkeloihin. Jenni Vartiaista ja Michael Monroeta odottelen. Muuten nautin keleistä ja hyvästä seurasta.


Liitteenä festarin ohjelma... Ei jumalauta mikä kaarti!